Kahden viikon lomamatkalla Sri Lankassa tammi-helmikuun vaihteessa meillä oli tullut vaikeuksia lunastaa ennakkoon varaamiamme lippuja tulevaa junamatkaa varten Kandysta Ellaan. Tästä voit halutessasi lukea henkilökohtaisesta blogistani, mutta olimme juuri selvittäneet kuitenkin matkan pääkaupungista, Colombosta, junalla Kandyyn. Koska lippuasia oli niin haastava, suurin osa ajastamme Kandyssa meni sen setvimiseen ja se vaikutti myös siihen, että hätäisinä sovimme tuktuk-kuskin kanssa olevamme tässä aivan mahtavan ihanassa puutarhassa vain puolitoista tuntia. Aikataulu harmitti, koska täällä olisi voinut viettää koko päivän!
Olin aiemmin lueskellut Sri Lankasta blogeja, kerännyt paikkoja, minne kannattaisi mennä. Tämä oli yksi niistä. Kiusallista, kun päivästä tuli niin kiireinen, että emme ehtineet nauttia tästä kunnolla.
Puistoon mentiin riippusiltaa pitkin joen yli.
Paikka on niin kaunis… Floristina ja pihasuunnittelijana ja muuten vaan puitten ja kasvien rakastajana itku on todella herkässä tällaisissa paikoissa. Ja puut! Kuvista ei kerta kaikkiaan pysty näkemään mittasuhdetta. Ei, vaikka näkisi miniatyyri-ihmiset niiden alla.
Täällä oikeasti itkin onnesta… Ja myöskin siitä, että olimme niin tyhmiä sopiessamme tällaisen miniaikataulun!
Aivan hurjan kokoisia peikonlehtikasvustoja…
Ja limoviikuna, jota meillä käytetään isompana tai pienempänä versiona huonekasvina. Mutta ei koskaan tällaisena. Näissä oksistot menivät yhteen, joten onko samaa kasvia vai toisistaan juurtuneita…?
Koska paikka on niin laaja, niin oli vaikea hahmottaa, minne ehtisi ja sieltä vielä ajoissa takaisin. Eikä sitä aikaa ollut mietiskelyynkään. Joten lähdimme jonnekin, tutkailimme kelloa ja laskimme matkaa takaisin. Kuitenkin meni suuntavaistokin vähän sekaisin… Ihania juttuja näimme ja ehdimme miltei sovittuun aikaan aloituspisteeseen.
Alkumatkasta jo meni systeemit sekaisin ihmetellessä suuren suurta lepakkoryhmää, joka piti valtavaa meteliä. Mieheni, joka välillä tietää paljon asioita, kertoi että nämä lepakot syövät hedelmiä. No, isoja ja pirteitä ainakin olivat.
Tänne on myös Yuri Gagarin istuttanut puun vuonna 1961. Kyseessä on Yellow Saraca Tree, josta kameramme ei suostunut ottamaan kelvollista kuvaa.
Mahtavia bambuja…
Pienen pientä askelmaa puun rungossa…
Värejä…
Hillitön palmupylväikkö. Tässä kohtaa pitää taas tiedottaa, että juuri ennen matkaa oma kamerani väsähti, ei rahaa uuteen kameraan, kirpparilöytökamera ei halua tarkentaa samaan kohtaan kuin minä, sisu eikä tallennustilan puute anna myöden käyttää kännyn kameraa..
Joten kaikki kuvat ovat sumeita. Toiset vielä enemmän. Toivon kuitenkin, että tunnelma välittyy.
Osa puistosta oli viidakkoa, jossa kulki polku vain. Osa oli hyvin avointa tilaa. Kasveja oli koottu ryhmiksi olosuhteitten mukaan ja osa kasveista oli nimetty.
Palatessa takaisin saatiin paljon seuraa, muistakin kuin ihmisistä. Aika symppiksiä nuo apinat.
